Yhteistyöllä säilytetään elinvoima myös Seinäjoen ulkopuolella

Etelä-Pohjanmaalla on Seinäjoki-vetoisesti lähdetty kehittämään yhteistyötä sen ympärillä olevien K-8 kuntien kanssa. Ajatus varmaan on, että kehittämällä maakuntakeskusta vahvaksi, pyritään vastaamaan kilpailuun Vaasan ja muiden suurien kaupunkialueiden kanssa. Tämä on toki ymmärrettävää, mutta samalla tämä johtaa huomaamatta politiikkaan, jossa maakunnan reuna-alueita ei enää nähdä niin tärkeinä.

Olen viime aikoina törmännyt kuntalaisten ja erityisesti yrittäjien kysymykseen, miksi Suupohja jätetään nykyään niin usein ulos ja eikö meitä puolusta kukaan? Annammeko Suupohjan kuihtua ja tyytyä kohtaloonsa?

Valitettavasti meillä on tästä Suupohjassa jo huonoja esimerkkejä lähimenneisyydestä. Lähihoitajien koulutus lähti pois Kauhajoelta ammattikorkeakoulun perään. Opetus- ja kulttuuriministeriö ei antanut lupaa oman koulutuksen järjestämiseen Suupohjan ammatti-instituutille, vaikka on tiedossa, että lähes 100 lähihoitajaa tarvitaan maakunnassa seuraavan parin vuoden aikana pelkästään eläkkeelle jäävien tilalle.

Helsingin päässä luotetaan liikaa siihen ”loppaukseen” että maakuntakeskusvetoinen oppilaitos pystyisi hoitamaan koko alueen asiaa tasavertaisesti. Näin en itse usko kuitenkaan käyvän.

Tämä koulutusvaje tulee luultavasti piankin näkymään työntekijöiden ja opiskelijasijaisten saamisessa arjen hoitotyöhön myös Suupohjassa.

Olemmeko puolustaneet riittävästi aluettamme ja sen yrityksiä, koulutuksia sekä vetovoimaa?

Uskon itse vahvasti aitoon yhteistyöhön, jossa jokainen osapuoli tuntee saavansa jotain.

Esimerkkinä hyvästä yhteistyöstä ja periksiantamattomuudesta Suupohjassa voin oman kokemukseni pohjalta todeta luonnonvara-alan opetuksen säilymisen Kauhajoella.

Tasan 10- vuotta sitten, kun aloitin koulutusjohtajana maatalousoppilaitoksessa Suupohjan ammatti-instituutissa Kauhajoella, oli sielläkin tulevaisuus omana yksikkönään epävarmaa. Porukalla kuitenkin tehtiin töitä hartiavoimin ja saatiin yhteistyön kautta lopulta opiskelija- ja koulutukseen hakeutuvien määrä jopa kolminkertaistettua.

Myös Suupohjan ammatti-instituutin henkilöstö ja kuntien luottamushenkilöt ovat tukeneet kehitystä sekä omistajakunnat osittain rahoittaneet sitä.

Viimeisen 10- vuoden aikana on maatalousoppilaitoksessa investoitu reilut 4,5 miljoonaa euroa luonnonvara-alan koulutuksiin. On rakennettu robottinavetta, puutarhureiden halli, biokaasulaitos, koirien hyvinvointikeskus uima-altaineen, ostettu ja vuokrattu lisää peltoja, vaihdettu suurin osa traktoreista, puimureista ja niiden työvälineistä ajanmukaisiksi. Lisäksi on

onnistuttu saamaan mm. eläintenhoitajien ja puutarhureiden koulutusluvat ministeriöltä sekä aloitettu biokaasuautojen- ja traktoreiden rakentamisen muutostyöt.

Kohokohta on ollut myös se, kun karjanhoitajien kanssa saimme olla vastaanottamassa Walter Ehnström- kultamitalia 25- vuotisesta yhtäjaksoisesta huippumaidon tuottamisesta. Kultamitalia ei taida kovin monelta opetusmaatilalta löytyä. Laatua on vuosien aikana olleet tekemässä monta karjanhoitajaa, opettajaa ja opiskelijaa.

Tämä toimii osaltaan hyvänä esimerkkinä siitä, mihin pystytään kun yhdistetään vahva yhteistyö ja ihmisten sitoutuminen työnsä ja alueensa kehittämiseen.

Haluamme varmaan jokainen, että alueellamme säilyy tulevaisuudenusko, erityisesti nuorilla. Jatkossakin yritykset tarvitsevat koulutettua työvoimaa, kauppiaat asiakkaita, työntekijät työtä ja oppilaitokset opiskelijoita. Näiden turvaamiseksi on jatkossakin tehtävä aidosti töitä.