Kansanedustaja on myös kuuntelija

Parasta vaalikentillä on ihmisten kohtaaminen, kuunteleminen ja keskusteleminen. Se on myös kansanedustajan työn yksi tärkeimpiä tehtäviä. Kuulla palautetta ja korjattavia asioita.

Eläkeläiset ehtivät käydä tilaisuuksissa ja juttelemassa kauppojen pihoissa. Palautetta tulee pienistä eläkkeistä ja niiden korkeasta verotuksesta. Suurta apua ei tullut, vaikka pienintä takuueläkettä on korotettu noin 40€/kk tällä kaudella.

Lääkärin pääsyn viivästymisestä tulee palautetta, eikä suotta. Onhan asiaa yritetty korjata jo yli 10 vuotta kaikkien puolueiden toimesta, onnistumatta siinä.

Teiden heikko kunto puhuttaa, erityisesti näin kelirikkoaikana. Korjausvelka on kasvanut huolimatta Sipilän hallituksen suuremmista tierahoista pitkiin aikoihin.

Maatalouden kannattavuusongelmaan vaaditaan pikaista parannusta. EU:n byrokratia ja kauppaketjut saavat alkutuottajilta kovaa kritiikkiä.

Carunan ”monopoli” sähkön siirtohinnoittelussa saa täystyrmäyksen. Outoa, että aikanaan ministerinä verkot myynyt vihreiden Pekka Haavisto silti keikkuu galluppien pääministeripörssin kärjessä.

Susien tuoma turvallisuusuhka ja niistä aiheutuvat kustannukset on esillä lähes jokaisessa tilaisuudessa. Susien määrästä pitää saada päättää kansallisesti.

Metsä, turve, biokaasu ja bioenergian käyttö erilaisina jalosteina ovat keskustan järjestämissä tilaisuuksissa keskustelujen kärkiaiheita. Niistä saadaan työtä ja ne lisäävät yrittäjyyttä.

Yllä olevat esimerkit kertovat, että ehdokkailla on tärkeä kuuntelijan tehtävä, mutta vielä tärkeämpää on saada näissäkin asioissa aikaan muutos parempaan.